Agility

Agility on harrastus, joka on Voltin mieleen. Toki se on innokkaana mukana missä tahansa tekemisessä, mutta agility erityisesti saa sen innostumaan. Agilityä olemme treenaanneet pentuiästä asti Active Dog -koirakoulun kursseilla.

Agilityuraa emme ole tähän mennessä päässeet oikein rakentamaan, koska taukoja on ollut paljon. Taukojen syynä ovat olleet hyppyvaikeudet, joiden syy on ollut hämärän peitossa. Ei meno ole toki mitään hidasta ole ollut, ja varmaan aika moni olisi kisaamista ja treenamista jatkanutkin, mutta itse en ole näin halunnut tehdä.

Aloin kiinnittämään huomioita huonoihin hyppyihin kesällä 2012, eli kun olimme aloittaneet kisaamisen. Välillä olen ajatellut, että ongelma on hyppytekniikan puolella, ja olemmekin käyneet Vapun pitämillä hyppytekniikkakursseilla useamman kerran sekä ottaneet hyppytekniikkaharjoitukset osaksi treenejä.

Toisaalta taas minulle on ollut selvä, että ongelma liittyy jollain lailla myös fyysiseen puoleen, koska aiemmin hyppyongelmaa ei ollut, vaan Voltti ”osasi hypätä”. Hoitoa tähän fyysiseen puoleen on haettu niin eläinlääkäreiltä, hierojilta, eläinfysioterapeuteilta kuin osteopaateiltakin. Mikään hoito ei ole takulla mennyt hukkaan, mutta pitkän aikaa näytti siltä, että ongelman ydintä ei löydy. Keväällä 2015 kokeiltiin sitten ensimmäistä kertaa akupunktiota selkään ja heti ensimmäisen kerran jälkeen koiran liike rentoutui silminnähden. En tiedä ollaanko tässäkään ongelman ytimessä, mutta tämän edistyksen rohkaisemana ajattelin vielä agilityä kokeilla.

Oma osansa hyppyvaikeuksiin on varmasti myös Voltin malttamattomuudessa ja siinä, että se on vielä niin ohjaajassa kiinni. Radalla esiintyy pientä ”jahtaamistaipumusta”, ja kiire ohjaajan perään tuo hyppyihin huolimattomuutta.

Joka tapauksessa Voltti on ollut mainio agilitykaveri, ja olen siltä ohjaajana paljon oppinut.