RIP Vilin äiti

KoiraNetistä bongasin, että Vilin äiti Reetta (FIN MVA Gwenda Rising Sun) on lähtenyt koirien taivaaseen kunnioitettavassa 15-vuoden iässä. Hyvää matkaa!

Vili on ollut nyt aivan pirteässä kunnossa ja on toipunut pentu-järkytyksestä ihan  hyvin. Eilen teimme reilun tunnin hihna-/metsälenkin ja hyvin Vili jaksoi mukana. Lauantaina se oli myös mukana agilityhallilla, mutta täytyy kyllä sanoa, että siihen lajiin tai edes pieneen aksahömpöttelyyn, se on jo aivan liian vanha ja kankea. Onneksi on kuitenkin muita, rauhallisempia, aktivointitapoja, joissa se voi olla mukana.

Vilin jalkakuulumisia ja Voltin agilityä

Vilin jalka on parempi. Tossua ei ole enää tarvinnut, ja anturan reunassa ollutta pattia ei enää näy. Toivotaan, että se oli vain joku harmiton ihomuutos, eikä aiheuta enää lisätoimenpiteitä. Nyt kun tossu on saatu jalasta hidastamasta, niin Vilin vauhti on kasvanut ja lenkitkin ovat pidentyneet. Jokainen ruohonkorsi pitää tosin haistella ja merkata, joten hieman hidasta eteneminen tahtoo olla. Voltti saa sitten reippaampaa liikuntaa privaattilenkeillä.

Voltin kanssa olen treenaillut agilityä kesän aikana omatoimisesti. Meno näyttää kyllä ihan hyvältä. Ja olihan meillä jokunen viikko sitten koulutuspäivä, jossa treenattiin Misa Riialin johdolla. Radalle sattui muutamia huonompia hyppyjä, mutta nekin tulivat niissä kohdissa, joissa ohjaus oli myöhässä. Tulevana viikonloppuna käydään testaamassa meno Kemin kisoissa, johon olen ilmoittautunut kahteen starttiin. Kisojen perusteella teen sitten päätöksen, että haenko Voltille talveksi ryhmäpaikkaa.

Heinäkuu lähestyy loppuaan ja elokuu kolkuttelee jo ovelle. Elokuuksi onkin sitten varattu koirille hoitoajat Jaana-Kaisalle, ja Voltti pääsee myös Leenan käsittelyyn. Heinäkuussa  käytin Volttia hoidossa uudessa paikassa, jossa ei olla aiemmin käyty. Hmmm, en ole täysin varma, että mitä siitä ajattelen, mutta en usko, että mikään käsittely on ihan turhaa. Elokuussa odottaa myös loma ja mitä kaikkea muutahan sitä vielä keksitäänkään…

Linjoilla jälleen

Elossa ollaan. Reipas vuosi on kulunut edellisestä ”vuodatuksesta”. Kesä on vaihtunut uuteen, ja koirille ja itsellekin on tullut taas yksi ikävuosi lisää.

Vili-papparainen mennä köpöttelee vielä mukana. Menoa hidastaa hieman kyynärien ja olkapäiden nivelrikko, joka todettiin viime syksynä. Säännöllistä lääkitystä tämä ei vaadi, mutta kipulääkettä saatan satunnaisesti antaa. Nyt viimeisimmäksi vaivaksi on tullut takajalan anturan viereen ilmestynyt patti, joka haittaa liikkumista. Tassun suojana olen pitänyt pehmyttä tossua, joka onkin helpottanut menoa. Pattia on tutkittu eläinlääkärissä, mutta vielä ei ole tarkkaa selvyyttä, että mikä se on. Saattaa olla harmiton näppylä, mutta voi olla kasvainkin. Viikot näyttävät, että miten se lähtee paranemaan. Muuten Vili on kyllä ihan pirteässä kunnossa. Read more