Tervetuloa Heppu!

”Ei tule kolmatta koiraa”… mutta kuinkas sitten kävikään. Elokuun helteiden keskellä merlesuoraa saapui täydentämään Susadan Higgo Wonder eli Heppu. Tämä äiti Fetan ja isä Hunnin suloinen merlepoika sulatti monien sydämet, ja hänet uskottiin sitten meidän laumaamme. Suuret kiitokset Ainille ja Tiinalle ♥

Heppu 7 viikkoa. Kuva: Kimmo Ojala Kuva: Kimmo Ojala

Hepun kanssa vasta tutustelemme, mutta eiköhän sitä jonnekin pentukurssille jossain vaiheessa hakeuduta.

Jaana-Kaisan käsittelyssä

Tämän vuoden pidempi kesälomareissu kesti kokonaista 12 tuntia. Aamulla klo 9 jälkeen starttasin auton kohti Kauhavaa ja illalla klo 9 tienoilla oli reissu tehty. Molemmille koirille oli varattu aika Jaana-Kaisan hoitoon. Kummastakin napsahti auki pari lukkoa, mutta sen suurempaa probleemaa ei löytynyt. Hyvä näin.

Paluumatkalla pysähdyin Evijärvellä Kirsin ja islantilaisten luona. Ihan mukavaltä näytti Evijärven kylänraitti.

Lilli ja Nekku vieraisilla

Vuokko käväisi kahvittelemassa Lillin ja Nekun kanssa. Kiitokset käynnistä ja rupatteluseurasta! Koirat poseerasivat kiltisti takapihalla, kun Vuokko räpsi niistä kuvia.

Vili ja Voltti

Lilli, Vili, Voltti ja Nekku

Karva-show

Voltin harjaus

Voltin turkki näytti tässä yksi ilta sellaiselta, että se kaipaa vähän harjausta. Pikaisesti ajattelin sille harjaa näyttää, mutta parituntinen siinä sitten vierähti, kun karva näytti olevan sen verran irtoamispisteessä.

Vilin turkin selvittely jäi sitten toiseen iltaan. Siinä ei niin suuri työ olekaan, kun karvaa on sen verran vähemmän. Molempien turkit ovat onneksi sellaisia, että ne eivät takkuunnu helposti.

Viime viikonlopun Kemin agilitykisat jäivät harmittavasti väliin oman sairastelun takia. Viikon päästä oleviin OKK:n kilpailuihin olen ilmoittautunut sunnuntaille kahteen starttiin. Lisäksi kisaamme lauantaina piirinmestaruusjoukkuekisassa seuran medi II -joukkueessa. Halukkaita joukkueisiin oli sen verran vähän, joten ajattelin, että samapa se on käydä rata kipaisemassa.

Vilin jalkakuulumisia ja Voltin agilityä

Vilin jalka on parempi. Tossua ei ole enää tarvinnut, ja anturan reunassa ollutta pattia ei enää näy. Toivotaan, että se oli vain joku harmiton ihomuutos, eikä aiheuta enää lisätoimenpiteitä. Nyt kun tossu on saatu jalasta hidastamasta, niin Vilin vauhti on kasvanut ja lenkitkin ovat pidentyneet. Jokainen ruohonkorsi pitää tosin haistella ja merkata, joten hieman hidasta eteneminen tahtoo olla. Voltti saa sitten reippaampaa liikuntaa privaattilenkeillä.

Voltin kanssa olen treenaillut agilityä kesän aikana omatoimisesti. Meno näyttää kyllä ihan hyvältä. Ja olihan meillä jokunen viikko sitten koulutuspäivä, jossa treenattiin Misa Riialin johdolla. Radalle sattui muutamia huonompia hyppyjä, mutta nekin tulivat niissä kohdissa, joissa ohjaus oli myöhässä. Tulevana viikonloppuna käydään testaamassa meno Kemin kisoissa, johon olen ilmoittautunut kahteen starttiin. Kisojen perusteella teen sitten päätöksen, että haenko Voltille talveksi ryhmäpaikkaa.

Heinäkuu lähestyy loppuaan ja elokuu kolkuttelee jo ovelle. Elokuuksi onkin sitten varattu koirille hoitoajat Jaana-Kaisalle, ja Voltti pääsee myös Leenan käsittelyyn. Heinäkuussa  käytin Volttia hoidossa uudessa paikassa, jossa ei olla aiemmin käyty. Hmmm, en ole täysin varma, että mitä siitä ajattelen, mutta en usko, että mikään käsittely on ihan turhaa. Elokuussa odottaa myös loma ja mitä kaikkea muutahan sitä vielä keksitäänkään…

Linjoilla jälleen

Elossa ollaan. Reipas vuosi on kulunut edellisestä ”vuodatuksesta”. Kesä on vaihtunut uuteen, ja koirille ja itsellekin on tullut taas yksi ikävuosi lisää.

Vili-papparainen mennä köpöttelee vielä mukana. Menoa hidastaa hieman kyynärien ja olkapäiden nivelrikko, joka todettiin viime syksynä. Säännöllistä lääkitystä tämä ei vaadi, mutta kipulääkettä saatan satunnaisesti antaa. Nyt viimeisimmäksi vaivaksi on tullut takajalan anturan viereen ilmestynyt patti, joka haittaa liikkumista. Tassun suojana olen pitänyt pehmyttä tossua, joka onkin helpottanut menoa. Pattia on tutkittu eläinlääkärissä, mutta vielä ei ole tarkkaa selvyyttä, että mikä se on. Saattaa olla harmiton näppylä, mutta voi olla kasvainkin. Viikot näyttävät, että miten se lähtee paranemaan. Muuten Vili on kyllä ihan pirteässä kunnossa.

Voltin kanssa olemme taas aloitelleet agilityn treenausta. Viime vuosihan meni kokonaan ilman kisaamista satunnaisesti treenaten. Uutena harrastuksena olemme aloittaneet TOKO:n, jossa käymme ohjatuissa treeneissä kerran viikossa. Saa nähdä kuinka pitkälle jaksan tätä hioa, mutta ainakin uudet säännöt vaikuttavat ihan mielenkiintoisilta.

Lainakoira-Edin kanssa päätin yhteistyön vuoden vaihteeseen. Mukava oli Ediä ohjata, vaikka tulostaso ei nyt ollut mitenkään mainittava. Kiitokset Päiville Edin lainasta!

Kesäkuussa järjestettiin Oulussa Agility SM 2015 -kilpailut, joiden järjestelyissä olin tiiviisti mukana. Melkoinen työsarka se olikin, mutta onneksi kisat ovat nyt onnellisesti ohitse. Tavattoman suureksi ovat nämä kekkerit paisuneet, ja vaativa agilitykansa asettaa suuria paineita järjestäjälle, kun järjestelyiden pitää toimia viimeisen päälle niin kisapaikalla kuin kotikatsomossakin. Valtava talkooponnistus, ei voi muuta sanoa. Eikä ihan heti tule lähdettyä vastaavaan mukaan.

Mökillä olemme viihtyneet aina viikonloppuisin yön tai kaksi. Näinä aikoina saa taas ruohonleikkuria ahkerasti ulkoiluttaa. Ihan mukava parituntinenhan se on hyötyliikunnan parissa. Varsinkin silloin, kun sääskiä tai muita öttiäisiä ei ole. Alhaalla kuvassa koirat poseeraavat vastapäisellä keltaisella pellolla.

WP_20150619_16_55_34_Pro

Kesä ja kärpäset

Kiusana ei ole vielä kärpäset eikä sääsket, vaan punkit. Muutamia olen Voltista irroitellut ja yksi pääsi syömään itsensä tukevaksi. Hankala tahtoo olla huomata niitä paksusta turkista.

Kevät meni yhdessä hujauksessa ohi. Agilityssä kohokohta oli maaliskuussa, kun saimme Edin kanssa ensimmäisen nollan ja agilitysertin. Sen jälkeen on kisattu muutamia kertoja. Hyviä ratoja on ollut, mutta ei nollia. Katsellaan miten homma tästä kehittyy.

Voltin kanssa olen aloitellut treenaamaan. Kevyesti tietysti. Katsellaan miten kroppa siihen reagoi. Kausikortin ostin nyt vaihteeksi KAS:n treenitiloihin. Mukava kun pääsee hallille/kentälle kävelemällä. Samalla saa hyvän alku- ja loppuverryttelyn, eikä tarvitse lähteä erikseen lenkille. Ja säästyyhän siinä jokunen eurokin, kun ei tule bensakuluja.

Voltti kävi maaliskuun lopussa kastraatiossa. Toipuminen operaatiosta sujui hyvin. Kauluria en pitänyt ollenkaan, vaan potkupuku riitti suojaamaan haavan. Käyttäytymisessä en ole huomannut juurikaan eroa, ehkä se on nyt lenkillä aiempaa leikkisämpi. Ja eihän sitä toki minkään käytösongelmien takia operoitu, vaan ihan terveydellisistä syistä.

Vili mennä viipottaa entiseen malliin. Huhtikuussa käytiin vetreyttämässä rankaa Jaana-Kaisan käsittelyssä ja kyllä nyt kelpaa. Torstaina on tarkoitus tehdä Vesipetoon uintikeikka, ja samalla pääsee pesemään kevään tomut turkista pois. Tänä vuonna turkki taitaa jäädä ainakin Vilillä ajelematta, katsotaan miten Voltin laita on.

Reissu Jaana-Kaisalle ei sujunut ihan onnellisten tähtien alla, sillä kulkupeli hajosi korjauskelvottomaksi matkalla. Onneksi kuitenkin ehdittiin hoidossa käydä. Nyt on ”uusi vanha” auto alla, toivottavasti se kestää kilometrit.

 

Helmikuu jo

Joulut on juhlittu ja raketit paukuteltu. Nyt kun mennään jo helmikuuta, niin päivä on mukavasti pidentynyt. Joulun ajan liukkaat kelit ovat myös historiaa, ja lunta on saatu tänne juuri sopivasti. Toivotaan, että tässä määrässä pysytään.

Voltti on viettänyt agilitytaukoa ja keskittynyt rentoon lenkkeilyyn. Agilityä olen päässyt kirmailemaan Edin kanssa ja ihan mukavasti on mennyt. Treeneissä on ollut oikein hyvää tekemistä. Toki kisat ovat sitten ihan oma lukunsa, kun koiran kierrokset kasvavat ja oma jännitystila nousee, niin voi tapahtua mitä vain. Loppiaisena kävimme epävirallisissa kisoissa ja siellä ensimmäinen rata oli aika katastrofi, mutta toinen sitten tosi hieno. Seuraavaksi starttaamme kuun lopulla KAS:n kisoissa.

Vili on ollut oikein pirteänä ja kesän vaivat ovat tällä erää taakse jäänyttä elämää. Perjantaiksi olen varannut uintiajan Vesipetoon ja eiköhän se Vilikin pudoteta altaan reunalta veteen. Maaliskuulle on varattu hieronta-aika Suville ja huhtikuulle osteopaatti-aika Jaana-Kaisalle: kyllä sitä vanhustakin pitää muistaa hemmotella.

Kolmosiin

Sunnuntaina suuntasimme pitkästä aikaa agilitykisoihin, jotka pidettiin OKK:n kuplahallissa. Voltti ei ollut aiemmin kisannut tässä hallissa, joten vähän mietitytti, että miten se kaikuvaan halliin reagoisi. Eipä siinä mitään ihmeitä kuitenkaan ilmennyt ja ihan se oli oma itsensä. Hallissa oli aiemmin pohjana kulunut hiekkatekonurmi, joka oli vaarallisen liukas, mutta nyt matto on kuskattu kaatopaikalle ja tilalla on kivituhka. Pohja oli todella hyvä ja hallissa muutenkin riittävän lämmin, joten mikäpä siinä oli kisata. Onhan se vaatteiden pukeminen ja sisään/ulos ravaaminen talvella oma operaationsa, mutta tilannetta helpotti nyt se, kun ulkona ei ollut kuin muutama pakkasaste.

Näissä kisoissa agilityjumalat olivat kerrankin meidän puolellamme. Radan viimeinen rima heilahteli kannattimillaan, mutta pysyi kuitenkin ylhäällä. Tämän myötä kisakirjaan tuli merkintä kolmannesta nousunollasta ja menolippu kolmosluokkaan. Tuomarina toimi Esa Muotka, joka oli suunnitellut suoraviivaiset ja loogiset radat.

Kisastarttimme jäivät tällä kertaa yhteen, kun kolmosluokat kisattiin edellisenä päivänä.  Parin viikon päästä olisi tarkoitus korkata kolmosluokka KAS:n kisoissa.

Voltin meno oli kisoissa ihan kohtalaista. Osa tehoista jää vielä kroppaan ja niitä mennään seuraavaksi etsimään vesikävelyyn keskiviikkona.

Lauantaina kisasin kolmosluokissa lainakoira-Edin kanssa. Kahdelta radalta tuli tuloksena kaksi hylättyä, mutta ihan hyviä pätkiä saimme aikaiseksi. Lähtönumero ei ollut meille kovin suotuisa, kun radalle piti rynnistää heti toisena rataantutustumisen jälkeen. Vähän olisi tarvinnut olla enemmän aikaa rauhoittumiseen, mutta tällä kertaa näin.

Voltin luonnetestivideo

Tässäpä Voltin luonnetestivideo. Siitä puuttuu vielä pari viimeistä osiota, mutta lisätään ne sitten siihen, mikäli ne käsiini saan.

11 ja 4

Vuosia tuli taas lisää mittariin, kun Vili täytti 17. päivä 11-vuotta ja Voltti 19. päivä 4-vuotta.

Vili on toipunut hyvin hampaiden poistosta, ja on ihan pirteässä kunnossa. Alahampaiden puuttuminen ei näy häiritsevän, vaan luuta mutustellaan entiseen malliin. Turkki sillä on ohut, joten takkia tulee varmaan pidettyä sillä joka lenkillä. Mutta kaiken kaikkiaan varsin vetreä vanhus. Sohvallekin hyppää vielä keveästi.

Voltillakin on jo ikää 4-vee. Sen kanssa on kyllä edetty hitaasti kiiruhtaen ”koiraharrastusuralla”, mutta niinhän se on, että koiran ehdoilla mennään. Ainakin omasssa filosofiassani. Nyt olemme käyneet kerta viikkoon ohjatuissa treeneissä ja silloin tällöin myös omatoimisissa. Ohjatuissa treeneissä on kyllä ollut meille niin vaikeat kuviot, että olo on ollut melko masentunut aina niiden jälkeen. Ohjaaja ei osaa, koira ei osaa, sittenhän se kaaos onkin valmis. Jospa se tästä iloksi muuttuu.

Viikonloppuna kävimme mökillä ja ajatuksena oli, että jos saisi tehtyä siellä vielä jotain syyshommia. Mutta sinne olikin iskenyt lumenpaisumus, joten kolat ja lumilapiot sai kaivaa varastosta.

Vaikka agitreenit eivät olekaan menneet ihan putkeen, niin olisi mukava käydä kisaamassa taas pitkästä aikaa. Lähialueella ei ole juuri nyt kisoja tarjolla, pitää miettiä viitsisikö ajella minnekään kauemmas.

Hra Harvahammas

Viime viikolla kun putsasin koirien hampaita, huomasin, että Villlä heiluu alhaalta etuhampaita. Sen alahampaat on aina olleet tiiviisti, yksi vähän vinossakin, mutta mitään hammasvikaa sillä ei ole koskaan todettu. Hammaskiven poistossakaan ei ole tarvinnut käydä koskaan. Itse olen hammaskiveä aina rapannut sen vähän mitä sitä on tullut. Voltin suu on taas sellainen, että se kerää hammaskiveä. Jokin aika sitten ostin koirien hammasharjan ja -tahnaa, ja nyt olen Voltin hampaita harjaillut muutaman kerran viikossa.

Eilen oli sitten Vilille aika hammassyyniin kaupungin eläinlääkärille. Operaatiossa poistettiin pienet etuhampaat alhaalta, olikohan niitä neljä kappaletta. Lisäksi takaa poistettiin joku pikkuhammas. Muutoin suu oli ikäisekseen ihan hyvässä kunnossa. Nyt on sitten parin viikon päästä oleville 11 v. synttäreille ihan 1-vuotiaan hymy. Hampaiden puuttumisen ei pitäisi haitata elämää milläänlailla. Nyt syödään vähän aikaa ruoka pehmeämpänä ja varmaan tulevaisuudessakin siirrytään pehmeämpiin annoksiin.

Tämä hampaanpoisto köyhdytti kukkaroa 115 eur. Ei onneksi sen enempää, koska tämä luokiteltiin helpoksi tapaukseksi. Kovin vaikeaita hampaanpoistoja eivät ilmeisesti tuolla klinikalla teekään.

Ilta meni Vilillä nukutuksesta toipuessa ja vielä aamullakin olo näytti olevan vähän hutera. Mutta eiköhän se siitä kohene.

LTE 205, laukaisuvarma

Kävimme tänään Pohjois-Suomen shelttien järjestämässä luonnetestitapahtumassa Haukiputaalla. Meidän vuoro oli heti toisena koirakkona, joka olikin ihan hyvä lähtöpaikka, niin ei tarvinnut koko päivää jännittää. Eipä se tosin kovinkaan jännittänyt, vähemmän kuin agilitykilpailut. Tuomareina testissä toimivat Reijo Hynynen ja Riitta Lehmuspelto.

Voltti oli ilmeisesti lukenut hyvin viikolla tulleen shelttilehden luonnetestin ihanneprofiilin, sillä aikalailla profiilin mukaiset pisteet saimme:

Toimintakyky +1 Kohtuullinen
Terävyys +1 Pieni ilman  jäljelle jäävää hyökkäyshalua
Puolustushalu +1 Pieni
Taisteluhalu +2 Kohtuullinen
Hermorakenne +2 Tasapainoinen
Temperamentti +3 Vilkas
Kovuus +1 Hieman pehmeä
Luoksepäästävyys +3 Hyväntahtoinen, luoksepäästävä, avoin
Laukauspelottomuus +++ Laukaisuvarma
Loppupisteet 205

Olin ehkä hieman yllättynyt, positiivisesti toki, että Voltille ei jäänyt testissä mörköjä kelkasta, haalarista, tynnyristä tms., sillä joskus sille on sattunut, että on jäänyt muistelemaan epämielyttävää kokemusta. Mutta ehkäpä nämä eivät olleet sen tasoisia ”shokkeja”, että niitä olisi ollut syytä jäädä muistelemaan. Häntä tötteröllä se veti menemään koko testin, eikä missään kohdassa näyttänyt, että olisi paineistunut tms.

Pimeässä huoneessa taas olisin odottanut, että se olisi toiminut enemmän. Nyt vain liikuskeli hieman epävarmasti huoneessa kysellen, että mitä täällä pitää tehdä. Mutta niinhän se on, että sen toimintakyky tulee parhaiten esiin silloin, kun minä annan käskyjä, tehtäviä tms. joita se sitten intopiukeena tekee, oli se sitten agilityä, kepin etsimistä tai jotain muuta.

Positiivisesti yllätyin kyllä loppupisteistä.

Lomat lomailtu, syksy parhaimmillaan

Lomat menivät perinteiseen tapaan liian nopeasti, ja töitä on jo paiskittu parisen viikkoa. Monta lomaprojektia jäi tekemättä, mutta eiköhän niitä ehdi tässä talven mittaan edistämäään.

Agilityrintamalla on ollut aika hiljaista. Yksissä kesän treeneissä Voltti alkoi oireilemaan vasenta takajalkaa. Eläinlääkäri, osteopaatit tms. eivät siitä mitään erikoista löytäneet, mutta loppukesä ja nyt syksy on kuitenkin menty hissukseen. Nyt on taas palattu ryhmätreenien pariin ja tilannetta tietysti seurataan koko ajan.

Viime viikon lauantaina palasin taas pitkästä aikaa kolmosluokan kisaratojen pariin. Edelliset kolmosluokan kisat kisasin toukokuussa 2011 Vilin kanssa. Kisakumppanina oli nyt Päivin Edi-sheltti ja kisapaikkana Virpiniemi. Kahdelta radalta tuli tuloksena HYL. Muutamia hyviäkin kohtia ratoihin mahtui, mutta kyllähän se kisaamattomuus näkyi. Ja tietysti sekin vaikutti, että Edin kanssa oli takana vain kahdet treenit. Tulevana lauantaina jatkamme (yleisön hauskuttamista?) OKK:n kioissa.

Vilin kunto on kohentunut huomattavasti. Kesällä oli tilanne, että yksi jalka oli jo haudan puolella, mutta nyt on taas palattu täysillä elävien kirjoihin. Elokuun lopulla Vili pääsi Jaana-Kaisan käsittelyyn ja siellä saatiin ranka kunnolla suoraksi ja liikkuvaksi.

Voltti on ilmoitettu Haukiputaalla vajaan kahden viikon päästä järjestettävään luonnetestiin. Saapas nähdä millaisen analyysin sieltä saamme. Meidän vuoro on heti lauantaina aamusta.

LomaLomaLoma :-)

Vielä on kesää jäljellä ja nythän siitä pääsee kunnolla nauttimaankin, kun kuukauden mittainen kesäloma alkoi. Sen suurempia lomasuunnitelmia ei ole. Nautitaan nyt tästä joutenolosta ja onhan sitä toki muutama projekti, mitkä pitää saattaa loppuun nyt loman aikana.

Loman alkajaisiksi käytiin lenkkeilemässä Martinniemessä. Voltti pulahti mereen ja Vili kannusti rannalla. Vili on ollut nyt paljon pirteämpi.

vilivoltti_elokuu2013b.jpg