LTE 205, laukaisuvarma

Kävimme tänään Pohjois-Suomen shelttien järjestämässä luonnetestitapahtumassa Haukiputaalla. Meidän vuoro oli heti toisena koirakkona, joka olikin ihan hyvä lähtöpaikka, niin ei tarvinnut koko päivää jännittää. Eipä se tosin kovinkaan jännittänyt, vähemmän kuin agilitykilpailut. Tuomareina testissä toimivat Reijo Hynynen ja Riitta Lehmuspelto.

Voltti oli ilmeisesti lukenut hyvin viikolla tulleen shelttilehden luonnetestin ihanneprofiilin, sillä aikalailla profiilin mukaiset pisteet saimme:

Toimintakyky +1 Kohtuullinen
Terävyys +1 Pieni ilman  jäljelle jäävää hyökkäyshalua
Puolustushalu +1 Pieni
Taisteluhalu +2 Kohtuullinen
Hermorakenne +2 Tasapainoinen
Temperamentti +3 Vilkas
Kovuus +1 Hieman pehmeä
Luoksepäästävyys +3 Hyväntahtoinen, luoksepäästävä, avoin
Laukauspelottomuus +++ Laukaisuvarma
Loppupisteet 205

Olin ehkä hieman yllättynyt, positiivisesti toki, että Voltille ei jäänyt testissä mörköjä kelkasta, haalarista, tynnyristä tms., sillä joskus sille on sattunut, että on jäänyt muistelemaan epämielyttävää kokemusta. Mutta ehkäpä nämä eivät olleet sen tasoisia ”shokkeja”, että niitä olisi ollut syytä jäädä muistelemaan. Häntä tötteröllä se veti menemään koko testin, eikä missään kohdassa näyttänyt, että olisi paineistunut tms.

Pimeässä huoneessa taas olisin odottanut, että se olisi toiminut enemmän. Nyt vain liikuskeli hieman epävarmasti huoneessa kysellen, että mitä täällä pitää tehdä. Mutta niinhän se on, että sen toimintakyky tulee parhaiten esiin silloin, kun minä annan käskyjä, tehtäviä tms. joita se sitten intopiukeena tekee, oli se sitten agilityä, kepin etsimistä tai jotain muuta.

Positiivisesti yllätyin kyllä loppupisteistä.

Lomat lomailtu, syksy parhaimmillaan

Lomat menivät perinteiseen tapaan liian nopeasti, ja töitä on jo paiskittu parisen viikkoa. Monta lomaprojektia jäi tekemättä, mutta eiköhän niitä ehdi tässä talven mittaan edistämäään.

Agilityrintamalla on ollut aika hiljaista. Yksissä kesän treeneissä Voltti alkoi oireilemaan vasenta takajalkaa. Eläinlääkäri, osteopaatit tms. eivät siitä mitään erikoista löytäneet, mutta loppukesä ja nyt syksy on kuitenkin menty hissukseen. Nyt on taas palattu ryhmätreenien pariin ja tilannetta tietysti seurataan koko ajan.

Viime viikon lauantaina palasin taas pitkästä aikaa kolmosluokan kisaratojen pariin. Edelliset kolmosluokan kisat kisasin toukokuussa 2011 Vilin kanssa. Kisakumppanina oli nyt Päivin Edi-sheltti ja kisapaikkana Virpiniemi. Kahdelta radalta tuli tuloksena HYL. Muutamia hyviäkin kohtia ratoihin mahtui, mutta kyllähän se kisaamattomuus näkyi. Ja tietysti sekin vaikutti, että Edin kanssa oli takana vain kahdet treenit. Tulevana lauantaina jatkamme (yleisön hauskuttamista?) OKK:n kioissa.

Vilin kunto on kohentunut huomattavasti. Kesällä oli tilanne, että yksi jalka oli jo haudan puolella, mutta nyt on taas palattu täysillä elävien kirjoihin. Elokuun lopulla Vili pääsi Jaana-Kaisan käsittelyyn ja siellä saatiin ranka kunnolla suoraksi ja liikkuvaksi.

Voltti on ilmoitettu Haukiputaalla vajaan kahden viikon päästä järjestettävään luonnetestiin. Saapas nähdä millaisen analyysin sieltä saamme. Meidän vuoro on heti lauantaina aamusta.