Ahneella on *piip* loppu

Ahnehdin viikonlopulle neljä starttia. Kaksi molempina päivinä. Se näytti olevan Voltille vielä liikaa, kun sunnuntaina keskittyminen alkoi herpaantua: kepit jäivät molemmilla radoilla kesken ja muutenkin oli höyryjä vähän liikaa. Ohjaajan höyryjä nostattivat sunnuntain rataprofiilit. Mm. putki-A -erottelut joutaa minun mielestäni jättää ylempiin luokkiin.

Lauantaina kisattiin Mikkilän Sarin hyppy- ja agilityradoilla. Hypäriltä saatiin vitonen, kun esteen 14 rima tippui. Joku kumma kiire oli taas tuolla enkä ohjannut estettä kunnolla. Ihan jees menoa muuten.

25082012_hyppy.jpg

Hyppyrata, lauantai

Agilityradalta tuli sitten hylätty. Olin myöhässä alun keppiohjauksessa, josta vitonen. Keppien jälkeen matka jatkui sitten väärään putken päähän. Tällä radalla oli taas hyvät kontaktit. Alun keppiohjausta olisi ehkä voinut harkita toiselta (vasemmalta) puolelta, tai sitten pistää vain vikkelämmin töppöstä toisen eteen. Eipä tämäkään rata näytä niin mahdottomalta paperilta katsottuna, mutta pienestä se on kiinni. Se on jo huomattu.

25082012_agility.jpg

Agilityrata, lauantai

Eevaliisan sunnuntaina radoilta ei sitten jäänytkään jälkipolville kerrottavaa. Miinuksena listaan lisätään vielä polvesta rikkontuneet housut, kun jalka tökkäsi kivituhkakasaan…

Oma ohjaus on mennyt nyt liian varovaiseksi ja ohjaan vain epämääräisesti sinne päin, jotta rimat eivät tippuisi. Tosiasiassahan se aiheuttaa lisää rimojen tippumisia, kun koira ei tiedä riittävän ajoissa minne mennään. Kiirehtiminen 2 ja 3-luokkaan saa nyt loppua, ja suoritetaan tämä eka luokka nyt niin huolella, että ylemmissä luokissa ei sitten tarvitse taistella perusasioiden kanssa.

Voihan vi…tonen!

Tänään eivät olleet agilityjumalat meidän puolellamme Torniossa. Kolme rataa, kolme vitosta. Ei siis sitä haaveiltua nousunollaa.

Anne Saviojan radat olivat melkoisen haastavia. Viime viikonlopun 1-luokan ratoihin verrattuna kuin toiselta planeetalta. Meidän treeniradat ovat kuitenkin niin kimurantteja, että ei näistä radoista vielä sormi suuhun mennyt, vaan joka radalle löytyi hyvä suunnitelma.

Aivan täydellisiä ratoja, mutta joka radalla se pieni virhe. Ensimmäiseltä tippui rima (kolmanneksi viimeinen este). Toisella omat askelmerkit sekosivat radan keskivaiheilla ja Voltti tuli muurin ohi. Viimeisellä radalla tippui taas kolmanneksi viimeisen esteen rima. Onneksi tuli plakkariin muutama euro kisastartteja, niin voimme vielä harkita reissua Tornioon, vaikka kesän nollasaldo sieltä onkin murheellinen, 0/8.

(Ratapiirrokset haettu tuomari Anne Saviojan sivuilta.)

20120819agi1atorkk.gif

Eka rata, jossa tippui esteet 15 rima.

20120819agi1btorkk.gif

Toinen rata, jossa omat askeleet sekosivat muurilla (este 13).

20120819agi1ctorkk.gif

Kolmas rata, jossa tipahti rima (este 19).

Kisat jatkuvat ensi viikonloppuna Sari Mikkilän ja elp:n radoilla. Sitten onkin hierontaviikko. KAS:n kisat ovat harkinnassa, ehkäpä Virpiniemi kutsuu sunnuntaina.

Nolla, melkein kaksi

Kesäloman viimeisenä aamuna klo 8.15 olisi sopiva aika kääntää vielä kylkeä, mutta mepäs oltiinkin jo ehditty Keminmaanhan asti, ja seisottiin tuolloin tuomari Mika Moilasen rataesittelyssä. Tämä oli nyt neljäs kisareissu Kemi-Tornio-suunnalle. Kolmella edellisellä kerralla oli jäänyt nollien suhteen aina luu käteen, eikä palkintopallillekaan oltu päästy kipuamaan kuin yhden kerran. Varsin tuottoisia kisaajia siis järjestäjäseuralle 🙂 Nyt teimme poikkeuksen tähän sarjaan, sillä saimme kisakirjaan uuden nollamerkinnän ja toisellakin radalla ennätimme vitosella ykköseksi.

Mikan radat olivat suoraviivaisia ykkösluokan ratoja. Helpoiksi kai niitä voisi sanoa, mutta eivät sentään mitään läpihuutojuttuja. Radoilla taisi olla teemana puomi, siellä molemmilla radoilla se oli ainoa kontakti ja se mentiin kahteen kertaan. Ensimmäiseltä radalta meille nolla. No problems. Puomi hieman jännitti, että tultaisiinko nyt liian pitkälle, mutta hyvin meni. Toiselta radalta tuli harmittava vitonen keppien aloituksesta. Lähestyminen oli tuossa vauhdikas ja jäin itse jotenkin taakse, huono ohjaus.

Ensi viikonloppuna suuntaamme Tornioon katsomaan millaisia ratoja A. Kura on suunnitellut. Josko sitä uskaltaisi odottaa kolmatta nollaa ja nousua 2-luokkaan?!!

 

Rimoja siellä, rimoja täällä

Viime sunnuntain Tornion kisat menivät muuten hyvin, mutta rimat eivät tahtoneet pysyä kannattimissaan. Ensimmäisellä radalla tippui yksi rima, toisella kaksi. Vikaa lienee ollut ohjauksessa, mutta myös siinä, että Voltti ei malta hypätä huolella, kun on jo niin kiire seuraavaan paikkaan. Tässäpä treenattavaa molemmille.

Ensimmäinen rata meni hylätyksi, kun Voltin puomin kontaktin pysähtyminen meni aavistuksen pitkäksi, ja kuuliaisena sessuna se peruutti takaisin 2on2off-asentoon. Tuomari Rauno Virta oli tarkkana, ja näytti käsillään HYL-merkin. Muuten rata oli sujuva. Kepeille lähteys mietitytti: valitako hankalampi aloitus ja helpompi elämä keppien jälkeen, vai helpompi aloitus ja haasteita keppien jälkeen. Valitsin haasteet keppien jälkeen, eli tein keppien päähän valssin, jotta matka jatkuisi sujuvasti seuraaville esteille. Hienosti Voltti pysyi kepeillä, no problem.

Toinen rata oli kyllä aika vaikea 1-luokan radaksi. Missään kohdassa ei menty suoraviivaisesti, vaan radalla oli jos jonkinlaista käännöstä ja mutkaa. Loppusuora oli myös melkoinen loppuvino, joka olisi sopinut paremmin 3-luokan radalle. Tältä radalta meille kaksi rimaa alas eli 10. Hyviä kohtia radalla olivat mm. kepit ja loppuvinon persjätöt. Miinuksena se, että en muistanut katsoa koiraa. Kontaktit toimivat hyvin, mutta puomin kontakti pitää ottaa treenin alle, kun taas meinattiin tulla siitä yli.

Kisat jatkuvat 12. päivä Keminmaassa. Ennen sitä palaamme ohjattujen treenien pariin, kun koutsit palaavat kesälomilta. Ensi kauden treenejä pitäisi myös pohtia, että millaisille kursseille sitä hakisikaan.