OKK:n iltakisat

Viikko sitten kisasimme kaksi starttia OKK:n iltakisoista. Kisojen tuomaroinnista vastasi Timo Vertanen Ruottin puolelta. Hänen ratansa olivat ihan kivoja. Sopivasti käännöksiä ja välillä taas suoraviivaista menoa. Alla ratapiirrokset Timon sivuilta lainattuina.

Ensimmäiseltä radalta saimme HYLätyn. Kakkosesteen rima tippui. Samassa yhtyedessä liukastuin itse, ja olin myöhässä esteiltä 4-5. Ilman liukastumistakin tämä kohta olisi ollut meille hankala. Hyvä ohjaus neloselle, mutta sitten taas pitää ehtiä kääntämään vitoselle. Treenailin tätä viikollakin, eikä se ihan täydellisesti onnistunut. Kepit menivät nyt hyvin! Keinulta sen sijaan luisteltiin läpi. Otin sen uudestaan, josta HYL. Loppurata meni taas hienosti.

okk_agi_17072012.png

Kello näytti jo puolta kymmentä, kun päästiin hyppyradan kimppuun. Juuri ennen starttia mietin vielä, että ehdinköhän tekemään suunnitellun persjätön 4-5 esteille, mutta aika hyvin ehdin. 6-7 väli sen sijaan oli hieman kiireinen. Onneksi tossut osoittivat 7-putkelle ja sinnehän Voltti sujahti. Jos jotain parannettavaa haluaa, niin 10-11 kurvista olisi varmaan ollut vara ottaa vähän pois. Kepit jännittivät, vaikka edellisellä radalla ne menivät hyvin. Hienosti ne menivät taas. Ehkäpä keppitauti on selätetty??? Rengaskin on joskus tökkinyt, mutta ei nyt. Lopun pussi ja hyppy, ja sitten maalissa.

okk_hyppy_17072012.png

Jee, nolla ja ensimmäinen merkintä kisakirjaan!

okk_tulos_17072012.png

Kisat jatkuvat tulevana viikonloppuna Torniossa, jossa menemme kaksi rataa. Nyt syksyllä onkin aika paljon kisoja täällä Pohjois-Suomessa, ja tarkoitus olisi käydä useammat kisat.

Uran ensimmäinen nolla – Ystävälleni

Saimme eilen OKK:n kisoissa nollan. Viiletimme hyppyradan reilut 16 sekuntia alle ihanneajan, ja pääsimme pokkaamaan ykköspalkinnon. Tämä uramme ensimmäinen nolla on omistettu Ystävälleni taistelua lohikäärmettä vastaan.

voltti_heinakuu2012.jpg

Kuva: Juha Lehtikangas

Onnistuneet kepit!

Aginollat ovat nyt tiukassa, joten pitää iloita näistä pienistäkin onnistumisista…

Lauantaina kävimme kirmaamassa kaksi starttia Keminmaassa Jari Tienhaaran radoilla. Radat olivat vauhdikkaita, pitkillä esteväleillä. Aika suoraviivaisia, mutta muutamia kiirekohtia, joissa (nopea) koira piti jättää suorittamaan itsenäisesti estettä (keinu, kepit), jotta ehti seuraavaan paikkaan.

Ekaa rataa mentiin virheittä kolmanneksi viimeiselle esteelle saakka. Tuo este oli kepit, jonne oli vauhdikas lähestyminen, putki – hyppy – pituus – rengas – kepit. Olin hiukan myöhässä, josta kepeille kielto ja toinenkin. Kun kepit päästiin alkuun, niin ne tehtiin siten loppuun asti. Mainiota! Tuloksena siis 10. Parasta radalla oli keppien suoritus loppuun asti, hyvät kontaktit, erityisesti keinu.

Toinen rata oli hyppyrata. Tässä kepit oli heti toinen este, ja sen jälkeen oli kiirepaikka, kun keppien jälkeen piti ehtiä ohjaamaan suora putki – pituuus – hyppy – putki. Kepit menivät taas hyvin loppuun asti, mutta en uskaltanut jättää Volttia tekemään niitä tarpeeksi itsenäisesti, joten olin myöhässä hypyltä. Siitä kielto. Sen jälkeen mentiin pätkä virheittä, kunnes yhdessä kaarroksessa tuli tehtyä yksi hyppy liikaa –> HYL.

Etenkin jälkimmäinen rata oli liiaksi kilpajuoksua, jossa jäin toiseksi. Seuraava tehotreenin paikka onkin itsenäisempi eteneminen ja irtoaminen. Vilin kanssa totuin siihen, että saattelin sitä lähelle esteitä, mutta Voltin kanssa se ei onnistu, koska se on astetta nopeampi. Suoknuutin Jaakko sanoi silloin koulutuksessaan, että nopean ohjaajan synti on monesti se, että koiraa saatellaan liiaksi esteille, jolloin koiran potentiaali jää käyttämättä tässä ”kilpajuoksussa”. Tottahan se on. Irtoamis- ja etenemistreenejä on tullut tehtyä luvattoman vähän, mutta nyt siis niiden kimppuun.