Voltti 1-vee!

Synttärit jatkuvat, kun Voltti täyttää tänään kokonaisen vuoden! Onnea myös pentuesisaruksille!

Jos Vili tuli taloon näkemättä ja kokematta, niin Voltti oli pilkkeenä silmäkulmassa jo vähän pidemmän aikaa. Olihan se tuuletuksen paikka, kun Tiina laittoi viestiä "laitokselta", että pentuja oli syntynyt, ja joiden joukossa oli myös kaksi merlepoikaa!

Voltti näytti luonteensa jo kolmiviikkoisena, kun kasvattaja raportoi, että "Vroom Vroom nimen saanut pentu vaikuttaisi lupaavalta harrastuskoiralta, on nimittäin ensimmäisenä joka paikassa, röyhkeästi vie tissit muiden suista yms." Hihii… Voin kuvitella 🙂 Pian tuon jälkeen pääsinkin pentuja ihastelemaan, ja niinhän se Vroom Vroom sitten tarttui matkaan muutama päivä ennen Jouluaattoa. 

Voltti on kasvanut ihan miehekkäisiin mittoihin, ja kokoa on noin 41-42 cm. Aikas mainio medimenijä… Ja niin intopiukeena lajissa kuin lajissa 🙂 Joulukuussa käydään sitten kuvauttamassa luusto päästä varpaisiin.

Mukava on ollut myös todeta, että koirat tulevat hyvin toimeen keskenään. Mitään tappeluita ei ole ollut, ja hyvin ovat pärjänneet myös keskenään eikä mitään paikkoja tai tavaroita ole tuhottu. 

Read more

Vili veteraani-ikään!

Vili täyttää tänään 8-vuotta! Paljon onnea Vili Vilperi!!

Vilihän löytyi aikoinaan Kennelliiton pentuvälityksen kautta. Olin kerännyt lapulle (joka on vieläkin tallessa…) pentueilmoituksia, jossa oli Gwenda-kennelin lisäksi Kamajakin 14.10. syntynyt pentue (FIN MVA Höpötassun Leevi x  White Coastal Little Blue Swan), Latviasta tuotu 5kk ikäinen shelttinarttu ja Tytylän 10.9. syntynyt pentue (Cadinan Top Star x Tytylän Josefiina). Oma tietämys shelteistä oli tuohon aikaan suunnilleen se mitä olin rotumääritelmästä ja Marita Axin kirjasta lukenut, eivätkä emän/isän nimet tai sukutaulut olleet mitenkään tärkeitä.

Mirvalla oli välityksessä Vilin pentue, jossa oli Vilin lisäksi 2 tricolour narttua. Taisin soittaa Mirvalle siksi, että Gwenda-kennel oli listassa ensimmäisenä ja lisäksi Ylöjärvi oli nyt ihan kohtuullisen matkan päässä. Tarkoituksenani oli ottaa narttupentu, koska aiemmat kokemukset uroksista (muun rotuisista, ei shelteistä) eivät olleet kovin hyviä. Nartut olivat kuitenkin jo menneet, ja vain Vili oli jäljellä. Muistan että Mirva selitti, että uros on blue merle ja kyseli, että haittaako se, kun kaikki eivät sen värisistä tykkää… Juu, ei haittaa, sheltti kun sheltti. Soitin vielä yhdelle tuttavalle, jolla oli ollut aikoinaan shelttiuros, ja sitten soitin takaisin Mirvalle, että kyllä minä sen poikapennun ostan.

Niin se pikku-Vili sitten haettiin Itsenäisyyspäivänä, ja siitä se sitten lähti 🙂

vili_voltti_lokakuu2010b.jpg

Synttärisankari ja "pikkuveli"

Read more

Tuplavitonen

Ei tullut tuplanollaa eikä edes yhtä nollaa kun tänään kisasimme KAS:n kisoissa Virpiniemessä. Radat olivat kyllä ihan hyviä, mutta yksi kämmi tuli molemmilla radoilla.

Eka radalla tippui rima yhdessä käännöksessä. Hieman ahdas paikka, joten olisi ehkä pitänyt valita toisenlainen ohjaus. Aika oli kuitenkin hyvä ja puomin kontakti oli hieno, joten paljon positiivistakin löytyi.

Toisella radalla oli enemmän käännöksiä ja kiertoja. Onnistuin lähettämään Vilin keppien toiseen väliin, joten siitä vitonen. Yhtään nollaa ei nähty medi-luokassa, joten ei ollut mikään läpihuutojuttu tämä rata. Puomin kontakti oli taas hyvä ja muutenkin meno ihan sujuvaa.

Tuomarina kisoissa toimi Marjo Heino. Eilen radat olivat kuulemma olleet enemmän juoksupainotteisia. Olisin mielellään ollut niillä radoilla, mutta eilinen ei kuitenkaan sopinut muiden menojen takia kisapäiväksi, joten turhapa sitä on murehtia.

Olosuhteet olivat kylmähköt… Tuuli oli niin kova, että hyppyesteissä
piti olla lisäpainot, jotta siivekkeet pysyisivät pystyssä. Aamupäivällä satoi
hieman räntää ja kisojen aikana enimmäkseen vettä. Toppatakille oli käyttöä, onneksi huomaisin ottaa sen mukaan!

Vilin agikisat jatkunevat marraskuussa Kemissä. Joulukuun Seinäjoen kisat ovat vielä mietinnässä. Ensin pitänee kuitenkin suunnistaa eläinlääkäriin, kun Vilin nokkavarteen on tullut karvattomia kohtia. Olisiko jokin tulehdus tms. Toivotaan että ei mikään sen vakavampi.   

Voltti päästeli hirmuista kyytiä pitkin Virpiniemen mäkisiä reittejä.
Viime viikon agitreenit oli peruttu Voltin osalta, mutta tulevalla
viikolla käydään näillä näkymin kaksissa treeneissä. 

Read more

Voltti jälkikurssilla

Osallistuimme Voltin kanssa jäljen alkeiskurssille. Shelteillähän ei ole PK-oikeuksia, eli tässä lajissa emme pääse virallisesti kisaamaan, joten kiva että kurssi oli avoinna myös meille harrastelijoille. Kurssi järjestettiin neljänä päivänä, mutta me emme päässeet viimeisellä kerralla mukaan.

Ensimmäisellä kerralla Karoliina-ope kertoi teoriassa mitä jäljetys on, ja pääsimme myös jäljelle mukaan, kun Karoliina ajoi sen oman koiransa kanssa. Palveluskoiraliitton sivuilla jälkikokeesta (PAJÄ) kerrotaan seuraavaa:

"Palveluskoirakokeissa koira jäljestää ihmisen tekemää
jälkeä. Jälki tehdään siten, että jäljentekijä, koiralle vieras henkilö,
kävelee maastossa suunnitellun reitin ja jättää kävelyuralleen 6 jälkiesinettä,
n. 10 cm pitkiä kuivia, radan tunnuksella merkittyjä oksan pätkiä….Koiralla tulee olla n. 10 m pitkä jälkiliina (naru), joka on kiinnitetty joko kiinteään pantaan tai jälkivaljaisiin. Ohjaaja lähettää koiran etsimään jälkeä tuomarin osoittamasta kohdasta etsintälinjan päästä. Ohjaaja seuraa koiraa n. 10 metrin etäisyydellä. Tultuaan jäljen kohdalle koiran tulee lähteä seuraamaan sitä oikeaan suuntaan eli samaan suuntaan kuin jäljentekijä on kulkenut. Koiran tulee seurata jälkeä tarkasti siten, että se löytää kaikki kuusi jälkiesinettä, jotka sen tulee ilmaista tai viedä ohjaajalle."

Jälki pitenee luokittain, esim. 1-luokassa jäljen pituus on 500 metriä. Samoin myös jäljen vanhentumisaika pitenee. 1-luokassa jälki on tehty noin tuntia ennen
jäljen ajoa ja 2-luokassa n. 1½ ja 3-luokassa 2 tuntia ennen jäljen ajoa.

Karoliina kertoi, että jälkeä voidaan alkaa harjoittelemaan eri tavoin. Voidaan esimerkiksi aloittaa ns. makkarajäljellä, jossa jäljentekijä kylvää makkaraa jokaisen askeleen kantapään kohtaan. Koira päästetään tämän jälkeen syömään makkarat järjestyksessä, samalla se siis seuraa itse jälkeä. Pikku hiljaa makkaroiden
määrää vähennetään ja lopulta koira
seuraa jälkeä ilman makkaroita. Me emme aloittaneet makkaroilla, vaan Karoliina oli valinnut opetustavaksi sen, että koirasta tehdään "keppihullu" eli jäljeltä etsittävät jälkiesineet (eli kepit) tulevat sille tärkeiksi.

Sen jälkeen kun olimme seuranneet Karoliinan koiran työskentelyä jäljellä, pääsimme myös itse tekemään pienen harjoituksen. Alussa koiraa leikitettiin kepillä ja palkattiin kepin tuonnista. Sen jälkeen Karoliina teki lyhyen jäljen metsään ja piilotti kepin jäljen päähän. Sitten koira päästettiinkin jäljelle ja tarkoituksena oli löytää tuo keppi. 

Vuokko (joka oli kurssilla Nekun kanssa) kuvasi Voltin suorituksen ja se löytyy videoista (Voltin touhut). Kiitos videoinnista! Näytti että Voltti sai ihan hyvin juonesta kiinni.

Toisella kerralla tehtiin edelliskertaa pidempi jälki, jolle jätettiin kolme keppiä. Jäljen pituus oli varmaan noin 30 metriä ja sen muoto oli lähellä puoliympyrää. Nämä jäljet jätettiin vanhenemaan ja sillä aikaa tehtiin samanlaisia lyhyitä harjoituksia kuten edellisellä kerralla.

Voltin treenit menivät hyvin ja löysi hienosti kaikki kolme keppiä, vaikka jälki ehti vanheta yli tunnin. Taitava poika!

Kolmannella kurssikerralla tehtiin taas edelliskertaa pidempi jälki (olisiko ollut noin 60-70 metriä), jolle jätettiin kolme keppiä. Vuokon blogista löytyy piirros jäljestä. Tämäkin jälki ehti vanheta lähes tunnin.

Voltilla kesti hieman aikaa päästä alkuun, mutta alkuun pääsyn jälkeen jäljestys sujui hyvin ja kaikki kolme keppiä löytyi. Vuokko videoi suorituksen ja se löytyy videot-osiosta.

Neljännelle kerralle emme siis päässeet mukaan. Tuolloin oli harjoiteltu janatyöskentelyä ja tehty pidempi jälki useammalla kepillä.

Kurssin jälkeen olemme harjoitelleet muutamia kertoja ja Voltti on kyllä ollut taitava jäljestäjä. Vilillekin kokeilin lyhyttä jälkeä, mutta se ei ole niin innostunut asiasta. Pikku hiljaa pitää pidentää Voltin jälkeä ja lisätä keppien määrää. Tämä vaikuttaa kyllä mukavalta harrastukselta ja hyvä vastapaino agilitykentällä "riehumiselle".

Read more

Aksatreenejä

Agilityn MM-kisojen vuoksi tämä viikko oli vapaata ohjatuista harjoituksista. Keskiviikkona ajelimme Pirkon kanssa hallille hieman treenailemaan. Meidän ohjelmassa oli lähinnä käännösten harjoittelua ja Pirkolla oli omat kuviot keppien ja puomin kanssa.

Ohjatuissa treeneissä olemme alkaneet harjoittelemaan vähän erilaista ohjaustyyliä, ja toistoja kyllä tarvitaan, jotta uusi ohjaustapa menee selkärankaan. Nyt harjoittelussa ovat olleet lähinnä valssit ja käännökset. Omat valssini tahtovat valua liiaksi esteen taakse – tapa josta pitäisi päästä eroon! Käännöksissä on ollut hieman hakemista etenkin Vilin kanssa. Se ei ole koskaan ollut mikään tiukkojen käännösten tekijä, ja syy löytyy tietysti ohjaajasta. Voltin kanssa käännökset ovat sujuneet kohtalaisen hyvin, koska se ei kuitenkaan ole vielä niin estehakuinen, vaan kääntyy sukkelasti.

Lisäsin videoihin (Voltin touhut) pienen ratapätkän ja treeniä vinokepeillä (kiitos kuvaajalle!). Keppejä tehdään vielä kuudella kepillä ja pikku hiljaa nostetaan niitä pystymmäksi.

Treeneissä sain vihdoin ja viimein tehtyä hienot käännökset myös Vilin kanssa. Oman ajoituksen on toimittava tosi tarkaan, jotta käännös onnistuu!

Read more